Krokotiili? Krokotiiliruletti

Analysoinut Appwesome

Kun törmäsin Krokotiili? Krokotiiliruletti-sovellukseen, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla sitä. Kuka ei rakastaisi jännitystä, kun yritetään välttää krokotiilin hampaita? Sovellus lupaa tarjota hauskaa ja jännittävää viihdettä, ja minun piti tietysti selvittää, pitääkö se lupauksensa.

Nopea peli, jonka idea avautuu heti

Minusta tämän pelin vahvuus on siinä, ettei mukaan pääseminen vaadi pitkää perehtymistä. Krokotiiliruletti kuuluu lautojen ja seurapelien maailmaan, ja sen perusajatus on helppo selittää ääneen ennen ensimmäistä vuoroa. Yksi pelaaja valitsee hampaan, seuraava jatkaa, ja porukka odottaa, milloin krokotiili napsauttaa suunsa kiinni. Näin lyhyen selityksen ansiosta peli sopii tilanteisiin, joissa kukaan ei halua käyttää iltaa sääntökirjan lukemiseen.

OVJECTin peli tuntuu luontevimmalta silloin, kun puhelin on yhteinen peliväline ja osallistujat ovat samassa seurassa. Se ei pyri korvaamaan pitkää lautapeliä, jossa rakennetaan strategiaa tai seurataan monimutkaisia vuoroja. Sen sijaan se tarjoaa pienen jännityspalan, jonka voi ottaa esiin vaikkapa kahvipöydässä tai illanvieton välissä. Tätä eroa kannattaa miettiä jo ennen lataamista: jos haet nopeaa yhteistä tekemistä, idea osuu kohdalleen, mutta jos haluat syvällisen yksinpelin, et luultavasti saa sitä tästä.

Ulkoasu, luettavuus ja ensimmäiset valinnat

Ensimmäinen asia, jonka huomasin avattuani sovelluksen, oli sen värikäs ja houkutteleva ulkoasu. Käyttöliittymä on intuitiivinen ja helppokäyttöinen, mikä tekee siitä sopivan kaikenikäisille. Peli ei vaadi monimutkaisia ohjeita, joten se on helppo aloittaa heti alusta alkaen.

Selkeä lähtökohta on tällaisessa pelissä tärkeämpi kuin runsas määrä valikoita. Kun vuoron idea on näkyvissä ja pelaaja ymmärtää, mitä napautus tekee, huomio jää itse seurueeseen eikä puhelimen käyttöön. Jos otan pelin esiin vieraille, pyrin kuitenkin antamaan yhden lyhyen esimerkkivuoron ennen kuin aloitetaan tosissaan. Se vähentää epäröintiä etenkin silloin, kun joku ei pelaa puhelimella usein tai tarvitsee hetken hahmottaakseen, mikä kohta näytöstä on valittava.

Luettavuus ei ole sama asia kuin se, että kaikki näkevät näytön yhtä hyvin. Pieni puhelin, kirkas päivänvalo, heikko näkö tai se, että laite on pöydän vastakkaisella puolella, voivat tehdä vuorosta vaikeamman seurata. Käytännössä annan puhelimen aina sille, jonka vuoro on, ja pidän sen lähellä pelaajaa. Näin kenenkään ei tarvitse kurkotella tai yrittää erottaa valintaa kaukaa. Jos näytön sisältö ei ole yhdelle osallistujalle selkeä, toinen voi lukea tilanteen ääneen, mutta pelaajan kannattaa silti tehdä oma valinta itse, jos se onnistuu.

Mikä pelissä toimii seurueessa?

Sovelluksen taustalla on yksinkertainen mutta jännittävä idea: pelaajat yrittävät painaa krokotiilin hampaita ilman, että se sulkee suunsa. Tavoitteena on olla se onnekas, joka ei aktivoi krokotiilin puremaa. Tämä peli on loistava tapa testata hermojasi ja reaktioitasi. Se on täydellinen valinta, jos haluat lisätä hieman jännitystä kaveriporukan illanviettoon.

Jännite syntyy vuoron odottamisesta

Krokotiili? Krokotiiliruletti on suunniteltu niin, että se tuo esiin jännityksen tunteen. Taustalla soiva musiikki ja ääniefektit lisäävät pelin intensiivisyyttä. Jokainen kierros on uusi mahdollisuus, ja jännitys kasvaa hetki hetkeltä.

Minulle kiinnostavinta ei ole se, että joku ehtii painaa nopeasti, vaan pieni tauko ennen valintaa. Kun vuoro kiertää, muut ehtivät arvata, mitä tapahtuu, ja yksinkertainen napautus saa aikaan yhteisen reaktion. Tämä tekee pelistä helposti lähestyttävän myös sellaisille ystäville, jotka eivät muuten innostu digipeleistä. Heidän ei tarvitse opetella ohjaimia tai kehittää pitkää taktiikkaa; riittää, että he seuraavat vuoroaan ja osallistuvat tunnelmaan.

Äänet tukevat tätä tunnelmaa, mutta ne voivat olla myös käytännön kysymys. Jos peliä pelataan hiljaisessa huoneessa, ääni voi tuntua korostetulta, kun taas meluisassa seurassa efektit saattavat hukkua puheeseen. En lähtisi olettamaan, että jokainen haluaa pelata äänet päällä. Sopiva ratkaisu on sopia äänen käytöstä ennen ensimmäistä kierrosta ja tarkistaa, ettei laitteen äänenvoimakkuus säikäytä tai häiritse ketään. Näin pelin yllätyksellisyys ei muutu ikäväksi yllätykseksi.

Pelivuorot ja vaikeustason odotukset

Pelaaminen itsessään on yksinkertaista: valitset vuorotellen hampaan, jota painat, ja toivot, ettei krokotiili napsauta suutaan kiinni. Tämä yksinkertaisuus onkin osa pelin vetovoimaa. Pelissä on useita eri vaikeustasoja, mikä antaa mahdollisuuden haastaa itsensä ja ystävänsä eri tavoilla.

Vaikeustasojen olemassaolo antaa porukalle syyn kokeilla peliä uudestaan, mutta itse lähestyisin niitä rauhallisesti. Uudelle pelaajalle on mukavampaa päästä ensin mukaan perusideaan kuin aloittaa kaikkein haastavimmasta vaihtoehdosta. Jos mukana on sekä kokeneita että ensikertalaisia, valitsisin aluksi tason, jolla kaikki ehtivät ymmärtää vuorojen kulun. Sen jälkeen vaikeutta voi nostaa, jos ryhmä kaipaa lisää jännitystä. Näin valinta palvelee seurueen yhteistä kokemusta eikä vain yhden pelaajan haastetta.

Pelissä kannattaa myös sopia vuoronvaihdosta selkeästi. Puhelin voi kiertää kädestä käteen, tai jokainen voi tulla vuorollaan sen luo. Ensimmäinen tapa tuntuu rennolta, mutta voi olla hankala, jos laite on suuri tai osallistujilla on erilaisia tarpeita sen käsittelyyn. Jälkimmäinen pitää laitteen paikallaan, mutta edellyttää, että pelaajat pääsevät helposti sen luo. Pienellä sopimisella vältetään se, että hauskan kierroksen keskellä syntyy epäselvyyttä siitä, kenen pitäisi pelata seuraavaksi.

Yhteinen ruutu ja etäpelaamisen rajat

Yksi pelin parhaista ominaisuuksista on sen moninpelimahdollisuus. Voit pelata ystävien kanssa joko fyysisesti läsnä tai verkossa, mikä tekee siitä loistavan tavan pitää yhteyttä ja pitää hauskaa yhdessä, vaikka olisitkin kaukana toisistaan. Lisäksi pelissä on leaderboard, johon voi yrittää kiivetä ja näyttää, kuka on paras krokotiilirulettimestari.

Kun ollaan samassa huoneessa, yksi puhelin tuo pelaajat saman näytön äärelle. Se on erilainen kokemus kuin vuoropohjaisessa mobiilipelissä, jossa jokainen tuijottaa omaa laitettaan. Tässä ryhmä näkee odotuksen ja voi kommentoida valintoja heti. Toisaalta yhteinen näyttö edellyttää, että osallistujat kuulevat ja näkevät toisensa; jos seurue on iso tai tila meluisa, kaikki eivät välttämättä pysy vuorossa mukana. Siksi peli sopii minusta parhaiten pienelle tai keskikokoiselle porukalle, jossa laite voidaan pitää yhteisessä paikassa.

Etäpelaaminen kuulostaa houkuttelevalta ystäville, jotka eivät voi tavata, mutta käytännön sujuvuus riippuu siitä, miten osallistujat saavat yhteyden ja seuraavat vuoroja. En suunnittelisi tärkeää tapaamista tämän varaan kokeilematta toimintatapaa ensin. Jos tarkoitus on vain pitää yhteyttä tutun kanssa, yhteinen puhelu ja selkeä vuorottelu voivat tehdä kokemuksesta ymmärrettävän. Jos taas halutaan monimutkaisia keskusteluominaisuuksia tai varma, kaikille tuttu etäpelialusta, erillinen seurapelisovellus saattaa olla vaivattomampi vaihtoehto.

Leaderboard muuttaa tunnelmaa hieman: rento kierros voi saada kilpailullisen sävyn, kun tulosta voi verrata. Kaikki eivät kuitenkaan nauti pisteiden tai sijoitusten tavoittelusta. Jos seurueessa on pelaajia, joita kilpailu jännittää liikaa, jätän tulostaulukon taka-alalle ja keskityn vuorojen hauskuuteen. Pelin idea toimii ilman, että jokaisen täytyy tavoitella parasta sijoitusta. Näin kilpailusta kiinnostuneet saavat oman lisämotivaationsa, mutta se ei määritä koko illan onnistumista.

Kenelle peli sopii ja milloin valitsisin muuta

Suosittelen tätä ennen kaikkea ihmisille, jotka haluavat aloittaa yhteisen tekemisen nopeasti. Se sopii vaikkapa ystävien odotteluhetkeen, illanvieton tauolle tai tilanteeseen, jossa pöydän ääressä on eri-ikäisiä osallistujia eikä kaikilla ole samaa kokemusta pelaamisesta. PEGI 3 -ikäluokitus kertoo pelin olevan luokiteltu pienillekin lapsille sopivaksi, mutta aikuisen kannattaa silti huomioida lapsen oma suhtautuminen ääniin, yllätyksiin ja krokotiilin suun napsahtamiseen. Ikäluokitus ei yksin kerro, viihtyykö jokainen lapsi jännityksen parissa.

Arjen tilanteessa voisin ottaa pelin esiin esimerkiksi silloin, kun ystävät ovat jo kokoontuneet mutta ruoka ei ole vielä valmis. Yksi kierros täyttää odotuksen ilman, että kaikkien tarvitsee sitoutua pitkään peliin. Jos porukka innostuu, jatketaan; jos ei, puhelimen voi laittaa pois ilman keskeneräisen tarinan tai monimutkaisen ottelun katkaisemista. Tämä joustavuus on todellinen etu verrattuna pitkään lautapeliin, jonka aloittaminen vaatii enemmän aikaa ja tilaa.

Toisaalta en valitsisi tätä illan ainoaksi ohjelmaksi, jos seurue kaipaa strategista tekemistä, yhteistyötä tai pitkää kampanjaa. Perinteinen lautapeli tarjoaa yleensä enemmän päätöksiä ja vaihtelevampaa suunnittelua. Myös sanapelit tai arvauspelit voivat olla parempi vaihtoehto, jos osallistujat haluavat keskustella ja keksiä vastauksia sen sijaan, että napauttavat vuorollaan ruutua. Krokotiiliruletin vahvuus on nopea, yhteinen jännitys, ei sisällön kerroksellisuus.

Jos taas etsit ensisijaisesti yksin pelattavaa ajanvietettä, tämä ei ole luontevin valinta. Sen paras puoli syntyy muiden reaktioista, joten yksin pelatessa osa kokemuksesta jää väistämättä pois. Samoin ryhmä, joka ei pidä yllätyksistä tai säikähtää helposti, saattaa viihtyä paremmin rauhallisessa tietovisassa. En pidä tätä puutteena, vaan hyvänä syynä valita peli tilanteen ja osallistujien mukaan.

Saavutettavuus käytännön tilanteissa

Pelissä tarvitaan näytön katsomista ja hampaan valitsemista napauttamalla. Tämä tekee ohjauksesta helpomman ymmärtää kuin monimutkaiset liikkeet tai useiden painikkeiden yhdistelmät, mutta se ei automaattisesti sovi jokaiselle. Jos tarkka napautus on vaikeaa, näytön pieni valinta voi olla hankala; jos näkö on heikko, värikäs ulkoasu tai pieni teksti ei välttämättä erotu riittävästi. En lupaisi, että peli sisältää erityisiä mukautusasetuksia, vaan testaisin rauhassa, onnistuuko valinta omalla laitteella.

Motorisesti sujuvassa porukassa laite voidaan antaa seuraavalle pelaajalle. Jos sen nostaminen tai pitäminen on vaikeaa, puhelimen voi asettaa tukevalle alustalle ja antaa vuorossa olevan napauttaa näyttöä siinä. Tämä pieni järjestely vähentää käsien vaihtelua ja pitää puhelimen vakaana. Pelaaja voi myös kertoa valintansa ääneen, jolloin toinen auttaa löytämään oikean kohdan, jos se tuntuu osallistujasta luontevalta. Oleellista on, ettei avustaminen vie päätösvaltaa pelaajalta.

Ääniin liittyvä huomio kannattaa tehdä etukäteen, ei vasta säikähtämisen jälkeen. Krokotiilin napsahdukseen liittyvät ääniefektit voivat olla osa pelin jännitettä, mutta ne eivät sovi kaikkiin tilanteisiin tai kaikille osallistujille. Jos joku ei halua ääniä, sopikaa hiljaisesta pelaamisesta tai jättäkää peli väliin. Samoin jos seurassa on kuulon kannalta erilaisia tarpeita, vuorot ja tapahtumat kannattaa sanoittaa ääneen, jotta osallistuminen ei jää pelkkien efektien varaan.

Tilanne vaikuttaa myös siihen, kenelle peli on saavutettava. Hämärässä tai auringon heijastaessa ruudusta valinta voi olla vaikeampi. Bussissa, autossa matkustajana tai ahtaassa odotustilassa laitteen kierrättäminen voi olla kömpelöä, eikä vilkkaassa paikassa ole aina helppo keskittyä. Kotona pöydän ääressä peli on yleensä helpompi järjestää: laite pysyy paikallaan, vuorot voidaan sopia, ja pelaajat voivat kysyä ohjeita. Matkalle ottaisin sen mukaan vain, jos ryhmä ja ympäristö tekevät yhteisestä ruudusta käytännöllisen.

Ilmainen kokeilla, mutta ei kaikille samanlainen valinta

Peli on ilmainen, mikä madaltaa kynnystä kokeilla sitä ystävien kanssa. Sen ikäluokitus on PEGI 3, ja se on julkaistu 27.7.2016. Nykyinen versio on 1.1.14, ja käyttöjärjestelmäksi käy Android 5.0 tai uudempi. Ennen asennusta tarkistan silti aina, että oma laite täyttää vähimmäisvaatimuksen ja että sovellus toimii sillä tavalla kuin seurueen suunnitelma edellyttää. Sovelluskaupassa näkyvä ilmainen hinta ei itsessään kerro kaikkea käyttökokemuksesta, joten en tee oletuksia mahdollisista lisäostoista tai muista käytännöistä.

Suosion perusteella peli ei ole aivan tuntematon: sillä on yli miljoona asennusta, ja sen keskiarvo on 4,5 noin 1 200 arviosta. Nämä luvut voivat auttaa hahmottamaan, että moni on löytänyt pelin, mutta ne eivät kerro, sopiiko se juuri sinun seurueellesi. Minusta hyödyllisempää on kysyä, haluaako oma porukka nopeaa sattumaan perustuvaa jännitystä vai jotakin, jossa taito ja suunnittelu ratkaisevat enemmän. Pelin 436 kirjallista arviota kertovat osaltaan siitä, että kokemuksia on kertynyt, mutta arvioita ei kannata käsitellä takuuna omasta viihtymisestä.

Jos lataat pelin yhteistä iltaa varten, teen ensin lyhyen testin itse: avaan pelin, katson kuinka helposti ensimmäinen vuoro löytyy ja varmistan, että näytön sisältö näkyy siinä paikassa, jossa aiomme pelata. Tämä ei vaadi pitkää valmistelua, mutta säästää ryhmältä turhaa odottelua. Samalla voin kokeilla, tuntuuko ääni sopivalta ja pystyykö puhelinta käyttämään pöydällä ilman jatkuvaa siirtelyä. Tällainen pieni ennakkotarkistus on hyödyllinen etenkin silloin, kun mukana on lapsia tai osallistujia, joille uusi käyttöliittymä ei ole itsestään selvä.

Kannattaa myös sopia, miten seurue suhtautuu putkeen pelattaviin kierroksiin. Nopea aloitus tekee helposti mieli jatkaa vielä kerran, mutta jos yksi pelaaja ei enää viihdy tai kaipaa taukoa, pelin lyhyys tekee lopettamisesta helppoa. Minusta hyvä tapa on päättää ensin, kokeillaanko yksi kierros vai annetaanko pelille enemmän aikaa. Näin peli pysyy illan lisänä eikä vahingossa syrjäytä muuta yhdessäoloa.

Missä rajat tulevat vastaan

Krokotiiliruletin rakentuu toistuvan valintatilanteen ja yllätyksen ympärille. Se toimii hyvin lyhyissä jaksoissa, mutta sama peruskuvio voi alkaa tuntua tutulta, jos pelaajat odottavat jatkuvasti uusia sääntöjä tai monipuolisia pelitapoja. Vaikeustasot antavat vaihtelua, mutta eivät muuta pelin ydintä toiseksi. Siksi ajattelen tätä mieluummin seurapelinä, jonka voi ottaa esiin sopivalla hetkellä, kuin sovelluksena, jonka parissa viettäisin pitkän pelisession yksin.

Yhteisen ruudun käyttö tuo myös pienen sosiaalisen vastuun: pelaajat voivat nähdä toistensa vuorot, mutta jokainen ei välttämättä halua olla huomion keskipisteenä. Jos joku jännittää omaa vuoroaan, ryhmän kannattaa pitää kommentointi hyväntahtoisena eikä tehdä virheestä tai krokotiilin napsahduksesta pilkan aihetta. Peli on hauskimmillaan silloin, kun yllätys naurattaa yhdessä. Jos seurueen huumori on kovin kilpailullista, sopikaa aluksi, ettei tuloksia käytetä toisten painostamiseen.

Toinen käytännön raja on riippuvuus toimivasta puhelimesta ja sen akusta. Koska peliä pelataan näytöltä, tyhjä akku tai laite, jota ei voi pitää muiden nähtävillä, katkaisee yhteisen kokemuksen. En tarvitsisi tähän erillistä pelivarustusta, mutta varmistaisin, että puhelin on ladattu ja aseteltu niin, ettei se putoa pöydältä vuoroa vaihdettaessa. Jos ystäväporukassa halutaan välttää puhelimen käyttöä kokonaan, fyysinen krokotiilirulettilelu tai tavallinen korttipeli on parempi valinta.

Myös kieli ja lukemisen tarve voivat vaikuttaa ensikokemukseen, vaikka pelin perusidea on helppo näyttää käytännössä. Jos jokin ohje tai valikko jää epäselväksi, ryhmä voi ensin kokeilla yhdessä, mutta en olettaisi kaikkien saavan kaiken tiedon pelkän kuvan tai värin perusteella. Ohjeiden ääneen lukeminen ja ensimmäisen vuoron näyttäminen auttavat. Jos osallistuja tarvitsee jatkuvasti yksilöllistä ohjausta eikä ryhmä pysty tarjoamaan sitä kiireettömästi, jokin täysin sanallinen tai fyysinen peli voi olla osallistavampi.

Oma tuomioni yhteiseen pelihetkeen

Kaiken kaikkiaan Krokotiili? Krokotiiliruletti on hauska ja viihdyttävä sovellus, joka tarjoaa juuri sen, mitä se lupaa: jännitystä ja naurua. Se on täydellinen valinta illoille, jolloin haluat jotain erilaista ja hauskaa. Suosittelen kokeilemaan sitä, jos etsit uutta ja jännittävää tapaa viettää aikaa ystävien kanssa. Kuka tietää, ehkä sinusta tulee seuraava krokotiilirulettimestari!

Oma suositukseni on kuitenkin rajattu: ottaisin sen mukaan seurueeseen, joka pitää kevyistä yllätyksistä ja pystyy jakamaan yhden puhelimen. Se sopii erityisen hyvin lyhyeksi yhteiseksi peliksi, kun aikaa on vähän tai halutaan saada kaikki mukaan ilman pitkää opettelua. Jos taas tärkeintä on esteetön, rauhallinen tai laajasti muokattava pelikokemus, kannattaa ensin tarkistaa, miten näytön napautus, äänet ja yhteinen vuorottelu toimivat juuri omassa ryhmässä.

Minusta hyvä tapa kokeilla on aloittaa yhdellä rennolla kierroksella, pitää laite kaikkien nähtävillä ja sopia, ettei kukaan joudu pelaamaan vastentahtoisesti. Jos porukka nauraa yhdessä yllätyksille, sovellus on tehnyt tehtävänsä. Jos jännitys tuntuu yhdestäkin osallistujasta epämukavalta tai vuoron seuraaminen on hankalaa, peliä ei tarvitse väkisin jatkaa. Tällaisessa lyhyessä seurapelissä paras mittari ei ole tulos vaan se, haluavatko kaikki vielä yhden kierroksen.